Historia

Näppäripedagogiikan kehitti 1980-luvun alussa kaustislainen viulunsoittaja ja pedagogi Mauno Järvelä (s.1949). Pedagogiikka pohjautuu Järvelän keskipohjalaisen kotikylän, Kaustisen, yli 300 vuotta elävänä säilyneeseen pelimanniperinteeseen. Järvelä itse syntyi kuuluisaan pelimannisukuun, mutta hankki nuorena miehenä kokemusta myös taidemusiikin parista mm. Sibelius-Akatemiasta, Suomen Kansallisoopperan orkesterista sekä RSO:sta.

Näppäripedagogiikan kehittyminen alkoi Mauno Järvelän muutettua perustamansa perheen kanssa takaisin kotikyläänsä. Hän alkoi aluksi opettaa pieniä, jopa alle kouluikäisistä lapsista koostuvia kansalaisopiston soitinryhmiä. Tuohon aikaan vain murto-osa nuorista opiskelijoista pääsi jatkamaan opiskeluaan maakunnalliseen musiikkiopistoon. Järvelän mukaan suuri osa ryhmien jäsenistä olisi läpäissyt nämä pääsykokeet, mutta hän ei halunnut luoda ryhmien sisälle tarpeetonta kilpailua opiskelupaikoista. Järvelä halusi myös suojella kylien omaehtoista musiikkiharrastusta, ja päätti siten olla suosittelematta musiikkiopiston pääsykokeita kenellekään. Sen sijaan hän alkoi rakentaa omaa opetusohjelmaansa ja vahvistaa yhdessä soittamisen perinnettä.

Näppäripedagogiikan lähtökohtana oli avoimuus. Jokaisella tuli olla oikeus harrastaa musiikkia. Selkeitä tavoite- ja tutkintoaikatauluja ei ollut. Yksityistuntien ohella soitettiin viikoittain aina myös yhdessä. Koska kylässä järjestettiin vuosittain kansainväliset kansanmusiikkijuhlat, saivat nuoret pelimannit elämyksiä esiintymisestä suurelle yleisölle. Huikeimpina vuosina kymmenistä saman kylän lapsista ja nuorista koostuva Näppäriryhmä kiersi linja-autoilla ympäri Suomea. Yhteisesiintymisten myötä kylän nuoret ja vanhat pelimannit löysivät vähitellen toisensa ja niin kylän yhteissoittoperinne jatkui moninkertaisena.

Näppäripedagogiikka jatkoi kehittymistään ja irtosi 1990-luvulle tultaessa kotipaikkakunnaltaan. Näppärikurssit olivat haluttuja ympäri Suomen ja samalla niiden ohjelmisto monipuolistui edelleen. Kansanmusiikin oheen tuli elementtejä länsimaisesta taidemusiikista ja myös soitinvalikoima laajeni. Matalan osallistumiskynyksen periaate säilyi edelleen mukana: kaiken tasoisten ja kaiken ikäisten tuli saada soittaa tai laulaa mukana. Uudella vuosituhannella vuotuiseksi kohokohdaksi nousi monisatapäinen näppärileiri.

Tuhannet lapset ovat vuosien saatossa osallistuneet näppäriopettajien vetämille viikonloppukursseille, joita tilataan etenkin suomalaisiin musiikkiopistoihin useita kertoja vuodessa.  Pedagogiikkaa on viety myös yli kymmeneen Euroopan maahan sekä mm. Pohjois-Amerikkaan ja Etelä-Afrikkaan. Tärkeä kansainvälinen yhteistyöalue on Pohjoismaat ja Folkskandia-tapaamiset pohjoismaisten lasten ja nuorten kanssa kuuluvatkin Näppäreiden vuosittaiseen ohjelmaan.

Näppäri-lmiön menestyksen asettaa mittakaavaan se, että ensimmäiset viralliset verkkosivut päätettiin perustaa vasta vuonna 2014. Maunon omien sanojen mukaisesti ”sähköttömät ja megapikselittömät virikkeet ovat edelleen kova sana pelimaailmaa vastaan”.

Mauno Järvelä on palkittu elämäntyöstään mm. lastenkulttuurin valtionpalkinnolla, Pro Finlandialla, Taiteen Suomi-palkinnolla sekä Taideyliopiston kunniatohtorin arvolla. Vuonna 2010 Ruotsin kuningas myönsi hänelle Pohjantähden ritarikunnan 1.luokan ritarimerkin.